Messari

Kiitos kuvasta Oona Pesonen!

Vuoden viimeinen näyttelyreissu suuntautui pitkästä aikaa Messukeskukseen. Alla oli ties miten monen vuoden tauko koko näyttelystä, sillä useana vuonna on ollut itsenäisyyspäivän työvelvollisuuksia tai agilitykisoja juuri samaan aikaan. Vaan ei nyt!
Kehään ilmoitimme Gislin, joka pääsi junioriluokkaan kilpailemaan junnuvoittajan tittelistä. Ei sitä titteliä kyllä tälläkään kertaa meidän mukaamme annettu, mutta hyviä arvosteluja sen sijaan kyllä.

Saavuimma pääkaupunkiseudulle jo hyvissä ajoin perjantaina. Viikonloppu olikin täynnä Gislille uusia kokemuksia: oli hotelli, lasihissi, julkisia liikennevälineitä ja tietysti itse näyttely. Perjantai aloitettiin kuitenkin keveällä kokemuksella ystäväni Nova-sheltin kanssa lenkkeillen. Nova ja Gisli eivät kyllä pahemmin toistensa olemassaolosta välittäneet, sillä Nova ei todellakaan halunnut leikkiä pikkusopulin kanssa, ja Gisli kohteliaasti päätti jättää nihkeän rotutoverinsa kokonaan huomiotta.

Lenkin jälkeen hotellihuoneeseen pääseminen olikin melkoinen seikkailu. Hissi ei toiminut enää iltakahdeksan jälkeen, joten yritimme päästä huoneeseen portaita pitkin. Päädyimme Amarilloon ja jollekin bileklubille, josta meidän hyvin nopeasti ohjattiin järjestyksenvalvojan toimesta eri suuntaan. Jostain syystä oli vähän alipukeutunut olo pikkujouluväen keskellä vaelluskengissä ja lenkkeilyvaatteissa, koiraa hihnan päässä pidellen.

Aamulla suuntasimme junalla Messukeskukseen. Gisli sai paljon huomiota niin asemalla kuin junassakin, ja tervehti ihmisiä rauhallisen välinpitämättömästi.

Lauantaina shelttikehä oli ihanan syrjäisessä nurkassa, ja tilaa oli vaikka miten. Tuomarin lisäksi paikalla oli harjoitusarvostelija, joten arvostelussa meni aina pitkän aikaa. Kun viimein itse pääsimme Gislin kanssa kehään, tuntui kokoomakehän seisotusosio valtavan pitkältä. Onneksi Gisli jaksoi näin ensimmäisen näyttelypäivän kunniaksi tsempata ja esiintyä kauniisti, vaikka odottelua tulikin paljon.

Yksilöarvostelussa näytin itse Gislin hampaat ja se seisoi pöydällä kauniisti. Seisottaessa tuomari halusi, että menisin itse koiran eteen seisomaan. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä Gisli ei vielä pysy kovin kauaa paikoillaan jos olen liian kaukana siitä. Joten kuten tämäkin kuitenkin onnistui ja Gisli palkittiin erinomaisella.
Kilpailuluokassa Gisli poimittiin ensimmäisten joukossa jatkoon ja liikuttamisen jälkeen meidät ohjattiin kolmospallille. SA:ta ei jaettu kuin kahdelle ensimmäiselle, joten tulokseksi jäi tältä erää ERI3.

"Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet. Kaunis, suloinen ilme. Oikean muotoiset korvat. Ok ryhti. Hyvä ylälinja ja lantio. Sopiva luusto kokoon nähden. Ok karvapeite ja väri. Liikkuu yhdensuuntaisesti ja rodunomaisesti."
ERI3 -  Maija Heinilä

Shelttikehän jälkeen käytiin shoppailemassa ja suunnattiin Tikkurilaan hotellille. Ajatuksena oli mennä vielä valoisan aikaan lenkille, mutta koska sekä Gisli että me itse olimme ihan poikki näyttelypäivästä, päätimme vain heittäytyä koko porukka sängylle lepäämään. Lenkkinsä Gisli sai sitten myöhemmin ennen iltasyömingeille lähtöä, että se malttaisi odottaa kiltisti koko illan. Me vietimmekin kivan illan ravintolassa porukalla syöden, mutta palasimme kiltisti ajoissa hotellille nukkumaan.

Sunnuntaina päätimme olla näyttelypaikalla vielä aikaisemmin kuin edellisenä päivänä, sillä olin luvannut esittää Iitan Leevin avoimessa luokassa. Se ei ollut erityisen mieltä ylentävä kokemus, sillä Leevi keräsi hurjat kierrokset odotellessaan kehän laidalla ja esiintyminen menikin sitten ihan riehumiseksi. Eipä jännittänyt sitten enää Gislin kanssa kehään meneminen sen jälkeen!

Gislin kehää saimmekin odotella tovin, ja kun viimein pääsimme näytille oli pieni sheltinpoikanen jo ihan väsynyt näyttelytouhuun. Sainkin tehdä todella paljon hommia että sain Gislin esiintymään edukseen. Onneksi nakki on kuitenkin aina sellainen palkka, joka motivoi vaikka olisi mikä kyseessä.

Tuomarina sunnuntaina toimi Päivi Eerola, jonka linja oli hyvin tiukka. Joku koira sai jopa hylätyn, ja totesimmekin että jos Gisli saa ERIn niin siihen saa olla todella tyytyväinen. Koiraa käsitellessä tuomari oli todella mukava, ja kehotti minuakin syöttelemään Gislille nakkeja pöydällä, kun nuorta koiraa vähän meinasi jännittää kopelointi. Liikkeet näytin Gislin osalta kahdesti, ja vähän alkoi siinä vaiheessa jännittää että ovatko liikkeet tämän tuomarin mielestä nyt hyvät vai jotenkin ihan kaameat. Ilmeisesti kuitenkin hyvät, sillä punaista lappua meille näytettiin.
Kilpailuluokasta Gisli taas käteltiin heti alussa ulos. Arvostelu oli kuitenkin sellainen, että Kilinä täytyy vielä Eerolalle vielä uudelleen arvosteltavaksi kunhan se kasvaa oikeasti aikuiseksi.

"Siro juniorinarttu. Erittäin selvä sukupuolileima. Hyvät mittasuhteet. Kuono-osan tulee täytelöityä. Tummat, pyöreät silmät. Kallossa vielä pyöreyttä. Hyvät korvat. Sopiva kaula. Tasapainoisesti kulmautunut. Kevyt kestävä liikunta. Hieman laineikas karva, joka ei ole parhaimmillaan. Tarvitsee paljon aikaa, kuitenkin ääriviivat hienosti kunnossa. "
ERI - Päivi Eerola

 Gisli pääsi kehän jälkeen häkkiin nukkumaan ja me käväisimme vielä ostamassa kaikenlaista tarpeellista: lohiöljyä, metallikapulan, pehmeitä alusia pennuille sekä valtaisan kasan puruluita ja nameja.
Sitten olikin aika lähteä etsiytymään kohti hotellia. Tässä seikkailussa menikin sitten yli tunti, sillä jouduimme vähän odottelemaan kyytiläisiä ja sitten menimme vielä todella hölmöä reittiä kulkeneeseen junaan. Mutta ei se mitään, todella hyvissä ajoin pääsimme joka tapauksessa kotiin asti!

Messarireissu useamman vuoden jälkeen oli ihan kivaa vaihtelua, eikä tuloksiinkaan voi olla kuin tyytyväinen. Näyttelyvuosi sai arvoisensa päätöksen, ja nyt ollaankin sitten jokunen kuukausi totaalisella näyttelytauolla. Kehiin palataan sitten Joensuun erkkarissa!