Huomenna he muuttavat

Loppu hyvin kaikki hyvin - myös Kaski löysi oman ihmisensä.
Perjantaina molemmat pennut lähtevät ensin mukanamme Juvalle ja sieltä ne jatkavat matkaa uusiin koteihinsa Jyväskylään ja Vantaalle.
Hauskasti kävi niin, että Kasken kotikin löytyi lähempää kuin koskaan osasin kuvitella. Erään whatsappissa käydyn ryhmäkeskustelun seurauksena vanha ystävä totesi, että elämässä on juuri nyt sheltinmentävä aukko. Sehän sopii minulle paremmin kuin hyvin.

Pennut kävivät Annan kanssa Imatralla asti silmäpeilissä ja pentutarkeissa. Ne olivat kiljuneet täyttä huutoa koko matkan, kakkineet autoon, draamanneet lääkärissä ja mitä nyt tämän ikäisten pentujen elämään nyt yleensä kuuluukaan. Pöntöt.

Tietenkin ne piti siinä samassa sitten rekisteröidä, ja samalla piti päättää viralliset nimet. Olen aina ollut melkoisen luottavainen sen suhteen, että nimet vaan tulevat sitten kun niiden aika on. Näin kävi tälläkin kertaa.
Kaski on virallisesti Agarwaen Epic Storm of Swords, sillä Kytön nimen keksittyäni minun oli vähän niin kuin pakko jatkaa Tulen ja jään laulu -linjalla. Reippaamman kokoinen pentu ansaitsee nähkääs myös eeppisen nimen, joten tämä sopii mitä mainioimmin.
Kytö puolestaan sai nimekseen Agarwaen Echoes of Castamere, tämän merkitys aukenee varmasti useimmille Game of Thrones -sarjassa soineen Rains of Castamere -kappaleen kautta. Vaikka kappaleen nimi on ihastuttava, on  Castameren linnan ja kaivosten tarina jokseenkin surullinen.
Huh, jokohan seuraavan pentueen kohdalla pääsisin yli näistä Tulen ja jään laulu -nimistä!

Kaski 7vko

Kytö 7vko

Kuusiviikkoiskuvia

Kaski etsii omaa ihmistä!

Oisitko sie Kasken ihminen?

Oletko valmis sitoutumaan virallisten luustokuvien ottamiseen? Kaipaatko rinnallesi rempseää harrastuskaveria tokoon, rallyyn tai agikentille? Onko rotumääritelmän mukainen sheltti sinulle liian pieni?

Jos vastasit edellisiin kyllä, voisitte olla täydellinen pari.

Kaski (Agarwaen Epic Storm of Swords) on reipasluonteinen, leikkisä, ahne ja kaikin puolin ihastuttava pentu. Tällä hetkellä se kuitenkin on suurikokoinen (7vko ~22cm), ja on täysin mahdollista että se venähtää isona pikkumaksin kokoiseksi - tai sitten ei.

Kaskelta löytyy molemmat pallit, sen silmät ovat terveet ja pentutarkastuksessakin se sai terveen paperit. Kaski on nyt 7 viikon ikäinen ja valmis muuttamaan uuteen kotiin.

Kaski on yhdistelmästä Agarwaen Cirni Fallstar x Bumtsi Bum Vampire's Heart. Molemmat vanhemmat ovat luonteeltaan sosiaalisia, taistelutahtoisia ja rohkeita shelttejä.

Yhdistelmä koiranetissä

Agarwaen-nettisivut

Mikäli Kaski voisi olla juuri sitä mitä elämääsi kaipaat, laita sähköpostia osoitteeseen laura.pitkanen@agarwaen.org .
Kaski lähtee ensisijaisesti vain harrastavaan kotiin!

Viisiviikkoiset

Pentukuvapäivitys osa 2/3.
Voi että kesäpennut ovat ihania! Ihania siksi, että ne voi laskea huoletta ulos tarpeilleen. Myös siksi (erityisesti siksi!) että niistä voi ottaa kuvia ulkona. Ihana miljöö, hyvä valo ja monta muuta ihanaa asiaa. Miinus itikat.

Viime torstaina meillä oli töissä spesiaalipäivä, sillä yksi työtoveri jäi eläkkeelle. Koko päivä oli täynnä hauskoja tapahtumia, joista yksi oli pentujen vierailu työpaikallani. Kovasti niiden perään oli jo kyseltykin, joten toimistopäivä tuli hyvään saumaan.
Autossa pennut olivat huutaneet koko matkan ja olivat alkajaisiksi todella rauhallisia. Yhtään eivät jännittäneet kaikki vieraat ihmiset, ja namejakin löytyi yhden työpöydän laatikosta. Aulakierroksen jälkeen sulkeuduimme yhteen huoneeseen seitsemän ihmisen ja pentujen voimin, jotta pojat saivat myös touhuilla ympäriinsä. Touhua niillä riittikin! Ne leikkivät ihmisten kengillä, housunlahkeilla, toimistotarvikkeilla ja antoivat paljon pusuja kaikille sylittelijöille.
Ihania, reippaita pentuja.

Pentujen ensiulkoilu

Pentupostaukset kuntoon osa 1/3.
Pikkupojat pääsivät ensimmäiselle ulkoilulleen siinä neljän viikon iässä, kun oli kerrankin tarpeeksi lämmintä eikä ollut satanutkaan viime aikoina. Kumpaakaan ei ulkoilu pahemmin järkyttänyt - reippaasti mentiin tutkimaan pihamaata, vaikkei kunnon leikkejä sillä kertaa syntynytkään.

Huomenna!

Huomenna on taas se päivä, kun alkaa koko viikonlopun kestävä agilitytykitys. Kaikki - siis ihan kaikki - palloilevat joko paikan päällä kisakentällä tai istuvat kotona livestreamin ääressä.
Myös meidän tiemme vie Lappeenrantaan.

Odotan viikonlopulta ihan kamalan paljon. Odotan sitä kivaa jännitystä lähtökarsinassa omaan suoritukseen valmistautuessa. Ystävien ja tuttujen suoritusten katsomista ja suuria tunteita kentän laidalla. Meidän kisatelttojen taukohöpinöitä, joukkuekilpailun jännitystä ja kojuilla kiertämistä.
Lauantaina tietysti grillibileitä meidän Poks-mökillä, jossa majoitumme sekä minä, Anna, kisakoirat ja Gisli sekä kasa muita seuratovereita.

Sanoinko jo, että tulee ihan parasta?!?

Valmistelevia treenejä on tehty muutamat:
Meelalla oli viime viikolla agilityvalmennus Tiia Vitikaisen opissa. Se meni nappiin, ja treeneistä jäi hyvä mieli. Viikonloppuna kävin testaamassa pari takaaleikkausjuttua kepeille, ja tiistaina vietettiin viimeistä valmennusryhmän kertaa. Tapeltiin rata nollatreenin merkeissä heti ensimmäisenä nollana läpi, ja sitten sipisteltiin pari kohtaa pakettiin sekä palkittiin kontakteja. Se on siinä!

Minttu kävi viime viikolla SM-joukkueiden treeneissä. Tehtiin siellä minien tuomari Deiddan rataa, johon ympättiin sekaan vielä putki-puomierottelu. Mummi teki hienosti ja parhaasti, onhan hän paras.

Molemmat koirat on myös huollettu kroppansa puolesta kuosiin, joten toivottavasti rimoja ei kolise ja koirat liikkuvat muutenkin veträsti. Ja minä myös!

Meela kisaa perjantaina molemmat startit, Minttu lauantaina joukkueessa ja kumpikin koira sunnuntaina yksilöissä. Pitkiä päiviä tiedossa, mutta ihanaa silti!
Toivottavasti törmäillään, tulkaa moikkaamaan, tehdään kaikki täysillä!

Alle vielä fiilistelen valkkuvideon, koska miksipä ei.

Suuressa maailmassa

Tässä postauksessa olevissa kuvissa pennut ovat noin 3½ viikon ikäisiä.
Kovin paljon niitä ei ole ehditty kuvaamaan - ehkä tänään pitäisi! Joka tapauksessa pikkukoirat ovat saaneet tutustua suureen maailmaan nyt reilun viikon ajan, eivätkä enää malttaisi olla aitauksessaan.

Alkuviikosta siivoilin pentujen kotia ja laitoin ne lattialle odottamaan. Kumpikin päätti, että makuuhuone on niin nähty juttu ja veljekset karkasivat bilettämään muualle asuntoon. Reippaasti ne ottivat vastaan lauman muut koirat, liukkaamman laminaatin ja löysivät kaikki lelutkin lattioilta.

Tällä hetkellä veljesten seikkailut rajoittuvat sisätiloihin, mutta kunhan sää tästä hieman vielä lämpenee, menemme käymään myös ulkona. Pennut ovat Meelan nelikon jälkeen todella helppoja. Ne touhuavat keskenään, mutta toisaalta ne voi jättää leikkimään myös muun lauman sekaan - kunhan muistaa laittaa Muuran portin taakse odottamaan.

Kauneimmat pentukuvani

Muuran veli Viima tuli kylään. Tokihan sisarukset pääsivät läheiselle pellolle telmimään. Kumpainenkin on kaiken kaikkiaan kuvauksellisimmassa iässä ikinä.
Kokosin alle omat suosikkini retkeltä.

Kaksiviikkoiskuvia

Voi pötkylät kun he ovat kasvaneet! Illalla nukkumaan mennessä annan Saagalle ruokaa, ja sen syödessä ihailemme kymmenisen minuuttia pentujen leikkimistä. Ne ovat niin pöljäkkeitä: varovaisia hyökkäyshyppyjä, puremista ilman hampaita, kaatuilua ympäriinsä ja välillä juostaan päin pentulaatikon laitoja ja sitten sattuu.
Kaski on tässä vaiheessa kasvanut Kytön ohitse, jännä nähdä miten kasvu kääntyy kun siirrytään kiinteän ruuan pariin.

Videolla pentujen päiväpuuhia. Minttu-mummia hirrrveästi kiinnostaisi mennä hoitamaan pentuja!



Kuvissa ensin Kaski, sitten Kytö.

Kisakevät

Vaaanha kuva Muurasta, kyllä täällä oikeasti on jo vihreää!

Treenattu on ja kisattu on! Videoita tulee jaettua enemmän Instagramin (@agarwaentm) puolella kuin Youtubeen ja sitä kautta blogiin. Kisavideoita nyt voi tänne ehkä välillä julkaista, joten niitä on luvassa tänään.

Meelan kanssa kisameininki on ollut vähän hukassa pentujen jälkeen. Ensin se oli niin villinä kisoissa että tiltasi keskelle rataa, pyöri itsensä ympäri, huusi minulle ja oli muutenkin kamala. Ei tuloksia.
Toisella kertaa se syöksyi päätä pahkaa alas keinulta tai ei malttanut taittua kepeille oikein. Ei tuloksia. Välissä kisattiin rally-tokosta yksi AVOHYV-tulos (kaksi väärin suoritettua kylttiä, ei muita virheitä) ja palattiin takaisin agilityn pariin.
Tuli niitä tuloksia.


Oman seuran kisoissa Meela nimittäin tempaisi pari voittonollaa. Tripla oli lähellä - keskimmäisellä radalla Meela todennäköisesti kaatui tai kompastui putkessa ja tuli sitten väärästä päästä ulos. Kuului hirveä ryminä ja koiran ilmaantuessa minua vastaan yleisö kuulosti kovin pettyneeltä. Se oli kolmanneksi viimeinen este, joten vetäistiin sitten täysillä vain maaliin.

Kovin kauniita nollia emme tehneet. Ensimmäisellä radalla Meela oli ihan kädessä kiinni, toisella alkoi olla jo tekemisen meininkiä ja kolmas oli sitten ihan okei.
Olin jo etukäteen fiilistellyt ettei me Meelan kanssa lähdetä Lappeenrantaan, mutta nämä kaksi aginollaa olivat viimeinen tarvittava SM-kisoja ajatellen! Sinne lähdetään siis molempien merlejen kanssa.

Minttu on tehnyt tasaisesti tuloksia myös noissa Meelan huonoissa kisoissa. Kuopiossa tuplanolla, Poksilla hyvä vitonen ja yksi henkinen nolla, kun itse ohjasin radan väärin. Ei paha siis ollenkaan!
Mummikoiralla on myös SM-nollat kasassa, joten sinne lähdetään fiilistelemään kisatunnelmaa viimeistä kertaa yhdessä.
Minttu edustaa myös PoKSin minijoukkueessa ja starttaa ankkuripaikalla.

SM-kisoissa on tänä vuonna muutenkin hieno edustus meikäläisiä: koko A-pentue osallistuu kisoihin! Mukana siis Minttu, Meela, Isla ja Noona. Jännittävää!

Viikon vanhoja

Ihanaiset Kaski ja Kytö ovat jo reilun viikon ikäisiä. Ne ovat kasvaneet hurjasti viikossa, mikä nyt ei liene varsinaisesti mikään ihme - kahdelle pennulle maitobaari on melko runsas.
Saaga on vieläkin hyvin tarkka pennuistaan, ja saa viettää niiden kanssa aikaa mahdollisimman rauhassa. Pidemmille lenkeille se kyllä lähtee mielellään, mutta seuraa mm. käsittelytilaisuuksia tarkkaavaisesti vieressä.

Eilen Kytö avasi pojista ensimmäisenä silmänsä. Kaski seurannee hyvinkin pian perästä.
Ensimmäinen viikko on kulunut nopeasti, varsinkin kun pentuja ei tarvitse hyysätä yhtään ylimääräistä. Ne syövät ja nukkuvat, ovat tyytyväisiä elämäänsä ja Saaga hoitaa oman tonttinsa hienosti.

Kuvissa ensin Kaski, sitten Kytö.