Viikko

Ihmeellistä kyllä, kaikki pennut ovat jo viikon vanhoja! Routa, Nietos ja Räntä ovat jo niin isoja, että saattavat sammua mihin tahansa pentulatikossa ilman, että niille tulee kylmä. Etenkin Routa ottaa kaiken ilon irti maitobaarin antimista, ja tuntuu syövän kaikkien muidenkin pentujen edestä. Liikkeissään tämä kolmikko on juuri niin vauhdikkaita kuin viikon ikäinen koiranpentu vain olla. Nietos on kaikkein kovin jumppaaja, ja vetää välillä hirveää vauhtia Meelaa ympäri harhaillessaan ympäri pentulaatikkoa.

Pelkkää onnea ja auvoa ei pentuelämä meillä kuitenkaan ole, vaan taloudessamme vallitsee krooninen väsymys. Kidettä ruokitaan edelleen pullosta tunnin kahden välein, ja pulloruokinnan lisäksi autamme sitä selviämään maitobaarissa isompien pentujen keskellä. Meelasta ei vieläkään tule kovin huikeita määriä maitoja (vaikkakin tarpeeksi ruokkimaan ainakin isot pennut), mutta etummaiset nisät pysyvät sen verran täysinä, että Kidekin saa syötyä niistä itse. Myös Nuoska kasvaa isoja pentuja hitaammin, ja olemme yrittäneet järjestellä sitä syömingeille Kiteen kanssa aina silloin, kun isoimmat nukkuvat. Molempien paino on kuitenkin tasaisesti kasvussa, ja Nuoskasta en ole varsinaisesti huolissani. Se kun osaa mennä myös ihan itse ottamaan ruokaa, kun on nälkä.

Toissapäivänä Kide tuli kipeäksi, tiedä sitten mistä. Se valitti koko yön, eikä oikein suostunut syömäänkään. Päätin jo soittaa aamulla eläinlääkäriin, kitisevällä pennulla kun on pakko olla jokin pahasti vialla. Taas kerran kävi kuitenkin niin, että heti kun alan tosissani miettiä Kiteen lopettamista, se palasi takaisin normirytmiin. Kide oli hiljaa, mutta väsynyt huudettuaan koko yön. Tänään aamulla se on taas ollut virkeämpi ja yrittänyt hakeutua itsekin tissille ilman avustusta.

Pentukuvaspämmiä tapahtuu etenkin Instan puolella tasaiseen tahtiin, joten kannattaa tsekata @agarwaentm reaaliaikaisempien kuvakuulumisten toivossa!

Sattuneesta syystä en ole paljon sähköposteihin vastaillut, saati sitten ottanut itse yhteyksiä keneenkään. Pentue täystyöllistää paitsi meitä itseämme myös osaa lähipiiristä, joten rajallinen pennuton aika menee kaikessa muussa kuin sähköpostin ääressä.

Nietos

Kide

Räntä

Nuoska

Routa

Pojat

Melkein joulu

He ovat täällä! D-pentue näki päivänvalon tismalleen 63vrk astutuksesta, eli tiistaina 24.1. Meela oli tapansa mukaan hyvin tarkka myös synnytysajankohdan kanssa. Se tipautti lämmöt maanantaina puolilta päivin ja oli rauhaton läpi yön. Ensimmäinen pentu syntyi kuitenkin vasta puolen päivän jälkeen tiistaina, suurin piirtein samoihin aikoihin kuin milloin pennut oli alulle laitettukin.
Tehokkaassa synnytystiimissämme oli minun ja Annan lisäksi mukana Savun omistaja Jaana, joka olikin suureksi avuksi sen päivän aikana.

Pennuille valittiin talviteemaiset työnimet, sillä sopivasti maanantain ja tiistain vastaisena yönä satoi paljon lunta Joensuuhun.

Nietos syntyi kaikista pennuista ensimmäisenä, tumma trikkiuros. Syntyessään Nietos painoi 240g ja sillä on kannukset myös takajaloissa. Se syntyi himpun hankalassa asennossa, etutassut taaksepäin kääntyneinä ja vaati hieman apua. Nietoksen tunnistaa parhaiten tuosta iiiihanasta piirrosta, jollaista muille pennuille ei siunaantunut sitten millään!

Toinen pentu tuli heti Nieroksen perään, pieni tyttö Kide. Pentua vastaanottamassa ollut Jaana ehti jo todeta että tämä on ehkä kuollut, mutta sitten pentu osoittikin elonmerkkejä. Kide oli syntyessään todella veltto, se oli vetänyt nestettä henkeen ja vaati tehohoitoa. Neste lähti liikenteeseen letkulla imien, pentua hieroen ja heijaten. Kide kuitenkin haukkoi pitkään henkeä ja sen hengittäessä kuului vaimeaa napsetta. Se sai tehohoitoa lämpötyynyjen välissä ja synnytyksen ollessa ohi pohdimme hetken, olisiko noin heikko pentu pitänyt lopettaa saman tien. Päätin kuitenkin yrittää, selviäisikö se, vaikka epäilys olikin että Kide kuolisi heti ensimmäisen yön aikana. Se ei saanut maitoa nisistä ja sitä onkin ruokittu pullosta maidonkorvikkeella ja annettu nutriplussaa ja puppy boosteria. Ensimmäisenä iltana Meela ei juuri kiinnittänyt siihen huomiota vaan keskittyi terveempien pentujen hoitoon.

Ensimmäisten parin päivän aikana Kiteen paino laski 125g syntymäpainosta jopa 112g ja päätimme lopettaa pennun, jos se ei alkasi saada painoa vaikka sen yleiskunto muuttuikin hiljalleen virkeämmäksi. Yllättäen Kide oli kuin olikin nostanut painoaan 115g ja siitä alkaen suunta on ollut vain ylöspäin - vuorokauden kuluttua tuosta punnituksesta painoa on jo kokonaiset 130g!
Hengityksen napsuminenkin lakkasi päivän sisään, joten toivon todella että pieni Kide selviäisi elämässä eteenpäin. Eilen Kide imi ensimmäistä kertaa itse, joten toivoa ehdottomasti on. Myös Kiteellä on takakannukset.

Räntä, mustanmusta narttupentu syntyi Kiteen jälkeen. Kontrasti elottomaan pentuun oli huikea - Räntä huusi ja reuhtoi villisti heti maailmaan tultuaan. Nauroimmekin, että noin vihaisella pennulla täytyy olla vihainen nimi, ja mikäpä sitä talviteemaan sopisikaan paremmin kuin räntäsade.
Räntä painoi syntyessään 195g ja on kaikin puolin todella elinvoimaisen oloinen pieni sheltti.

Rännän syntymän jälkeen Meelasta valui vihreää vuotoa, ja aloimme jo pelätä että seuraavissa pennuissa olisi potentiaalisesti jotain vikaa. Onneksi se ajatus osoittautui täysin turhaksi, sillä seuraavatkin kaksi pentua olivat täydellisen hyväkuntoisia!

Neljäntenä syntyi Nuoska, 190g painanut tumma narttu sekin. Räntään verraten Nuoska on hieman rauhallisemman oloinen näin pikkupentuvaiheessa, mutta pitää puolensa isompien pentujen seassa mallikkaasti. Ensimmäisten päivien aikana Nuoskan paino laski hieman, joten annoimme sille lisäruokaa samalla kun ruokimme Kidettä. Nyt paino on kuitenkin lähtenyt myös nousuun.

Sysimustan trikkikatraan jälkeen merlepentu Routa oli tervetullut väripilkku laumaan! Suureksi harmikseni kauniisti värittynyt merle on kuitenkin uros, eikä suinkaan toivomani merlenarttu. Roudalla on myös takakannukset ja se painoi peräti 221g. Routa pitää pentueen suurimman pennun paikkaa ja on jatkuvasti nisällä ahnehtimassa. Roudalla on myös takakannukset.

Meela on hyvä äitikoira ja hoitaa pentujaan tunnollisesti. Synnytys sujui pääsääntöisesti ongelmitta, vaikka Kide vaatikin paljon huomiota alkuvaiheessa.
Meelan maidontuotanto tosin ei lähtenyt aivan toivotusti käyntiin ja sille piti hakea lisäboostia apteekista, pienimpien pentujen oli todella vaikeaa saada nisistä yhtään mitään irti. Se oli aikamoinen taistelu sekin, sillä pari päivää kestäneet pakkaset olivat tehneet autolle pahuuksia ja se ei suostunut käynnistymään apteekkireissua varten ollenkaan! Onneksi apu löytyi naapurista.
Nyt tilanne on onneksi vähän tasaantunut ja kaikkien pentujen painot ovat lähteneet nousuun. Ulkoa Meelalla on kaamea kiire sisälle pienten luo, laatikosta poistutaan vain syömään ja ulos.

Sellainen ei-niin-helppo aloitus tämän katraan elämällä tällä kertaa. Pulloruokkiminen tunnin välein on ollut kohtalaisen raskas rupeama, mutta voi sitä iloa kun pentu oikeasti halukkaasti itse imee ja syö!
Toivottavasti suunta on nyt vain ylöspäin.

Uuteen vuoteen

Myrn jäätiköllä

Nyt  ollaan eletty jo kokonaiset kaksitoista päivää uutta vuotta. Koirat ovat olleet edelleen treenitauolla, sillä seuran halli on ollut remontissa. Tai olisi siellä saanut käydä treenaamassa kivituhkalla, mutta kyllä tällainen keinonurmihalliin tottunut koiraurheilija sen verran kovasti kivituhkapohjaa vierastaa, että jäi kokeilematta. Nyt se halli on kuitenkin valmis, ja ensi viikolle on buukattu jo yhdet rallytokotreenit!

Sillä välin kun koirat taukoilivat treeneistä, keskityin Mintun kropan huoltoon. Se kävi kertaalleen hierottavana ja eilen osteopaatilla. Viime osteopaattikäynnistä on yli vuosi, ja olihan se koira tukossa. Vuoteen on mahtunut leikkejä, lenkkejä, liukastumisia ja lentokeinuja, joista syntyneitä vaurioita ei välttämättä hieronnalla hoideta. Toisaalta taas ikääntyvän koiran kroppa varmasti reagoi voimakkaammin kaikkiin mahdollisiin törmäyksiin.
Onneksi lukot saatiin kuitenkin auottua, ja toivon mukaan tästä alkaa taas vetreämpi arki.

Meela puolestaan on keskittynyt vatsansa kasvattamiseen. Pikkuhiljaa lenkkihetkiä on lyhennetty puolen tunnin mittaisiksi. Ne reissut taittuvat vielä keveästi. Meela on kuitenkin selvästi rauhoittunut ja sillä on tukalat oltavat. Sänkyyn ei oikein pääse enää hyppäämään, ja öisin se kuorsaa jos asento on huono ja pennut painavat ikävästi. Sisätiloissa Meela läähättää aika paljon, ja pentujen liikkeitä onkin vaikea tunnustella kun koira itse tekee niin paljon elämää kroppaansa. Parina iltana olen kuitenkin tuntenut vähän jotain pentuliikehdintääkin, joten kyllä siellä hereillä ollaan!
Laskettuun aikaan on vajaa pari viikkoa. Ensi viikolla laitetaan pentulaatikko makuuhuoneeseen, ja sitten vain odotellaan.

Instakuvia: Meelan maha pari viikkoa sitten (6vk) ja viikonloppuna otettu kuva.

Viime viikonloppuna Lauran hullut koiramatkat-saaga sai jatkoa, kun päristelin Citroenillani reitin Joensuu - Suonenjoki - Pori - Tampere - Suonenjoki - Kuopio - Joensuu. Retken päätarkoitus oli suunnitella vähän kevään pentuetta sekä juhlia Teemon omistajan Katjan syntymäpäiviä Tampereella.
Reissu oli oikein onnistunut: suunnitelmia tehtiin, sain nähdä sekä Teemoa että Saagaa pitkästä aikaa ja tarttuipa Kuopion koukkauksella mukaan vielä pari mattoakin Meelan pentujen alusiksi. Niin, ja olivat ne synttärikemutkin hauskat.
Pentuesuunnitelmia avaan ehkä helmikuun puolella, mutta voi niitä minulta kysellä jo sähköpostitse jos on pentueesta kiinnostunut.

Eilen päättyi myös pitkään jatkunut treenitauko, kun korkkasin kevään Niittylahti-valmennusryhmän poikkeuksellisesti Gislin kanssa. Gisli oli ihan hämmentynyt siitä että joutui treenaamaan minun kanssani vaikka Annakin oli paikalla, mutta teki silti ihan kiltisti hommia kun sai nakkia.
Treenilistalle saimme paljon asioita, mutta huomattiinpa myös jotain edistystä tapatuneen - esimerkiksi päällejuoksuja Gisli teki oikein näppärästi, vaikka aiemmin se on herkästi juossut estettä ympäri! Uudessa paikassa treenaaminenkin teki pikkusheltille hyvää.

Että semmoista meille! Mitään ei olla tehty, mutta hurjan paljon tulevaisuuden asioita on pohjustettu. Kevään aikana treenaan sekä oman seuran valmennusryhmässä että Niittylahden valkoissa. Kisaamassa tuskin tulee käytyä ennen kuin kisoja on enemmän tässä lähiseudulla - pennuissa riittänee hommaa koko kevään edestä. Sitäpä tämä blogi tulee koko kevättalven sitten olemaankin, hirmuista pentuspämmiä.