Kun on viikonlopun pois kotoa tuntuu, että pennut ovat kasvaneet aivan holtittomasti! Vastaanotto oli riehakas ja iloinen, kun syliin tunkivat paitsi aikuiset koirat myös neljä kuusiviikkoista shelttiä. Iltariekkuminen jatkui reilun tunnin, ja niillä hillumisilla unta riitti yhtäjaksoisesti lähestulkoon aamuun asti. Tosi jees!
Pennut olivat viikonlopun aikana päässeet ulkoilemaankin, oli nimittäin tosi hyvät säät. Pikku pirulaiset juoksevat ulkona vaan karkuun jos niitä yrittää kalastella sisätiloihin. Meela on alkanut selvästi vieroittaa niitä ja ohjaa pentuja napakasti itsenäiseen elämään. Jostain syystä kaikki ovat viehättyneet jalkalampun ympärillä nukkumiseen, ja sieltä ne löytää helposti kasasta nukkumasta.
Tänään oli jännittävä päivä: pentutarkki.
Pennut pääsivät ensimmäistä kertaa autokyytiin ja suhtautuivat siihen kiljumalla äänensä käheiksi. Onnea vain kotimatkalle kaikki uudet kodit!
Ihana Anniina oli mukana lääkärireissulla hallinnoimassa pentusia, kaksin kun tuollaisen lauman organisointi on hieman helpompaa.
Kaikille pennuille laitettiin sirut, tarkistettiin yleiskunto ja silmät. Sydämet ja silmät olivat kaikilla terveet. Nietoksen molemmat pallit tuntuivat, mutta sillä on napatyrä jonka lääkäri kehotti operoimaan tarvittaessa. Roudan toinen kives oli nyt piilossa, mutta itse olen kyllä tuntenut molemmat killuttimet, joten toivottavasti se sieltä laskeutuu.
Lääkärissä pennut käyttäytyivät reippaan asiallisesti. Kukaan ei pahemmin välittänyt vieraan ihmisen käsittelystä ja sirulle täytyi totta kai kiljua dramaattisesti.
Kotimatkalla pennut karjuivat, jos mahdollista, vielä kovempaa kuin lääkäriin mentäessä. Sinne ne sitten jäivät aitaukseen ulvomaan kun minä jatkoin takaisin työmaalle.
Pentuvalinnasta tuskin on kenenkään meillä vierailleen mielestä ollut mitään epäselvyyttä, sen verran minun koirani Muura on ollut alusta asti. Synnytyksessä vitsailimme että onpa äkäinen pentu, tää on nyt sitten Lauralle. Niinpä taisi sitten ollakin.
Kevätkalenteri täytetään sosiaalistamisreissuilla, pentukursseilla ja leikkihetkillä. Toivon, että Muurasta tulee isona agilitykoira. Ainakin koko hänen liki seitsenviikkoinen olemuksensa suorastaan huutaa pääsyö agilityradoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti