Pentulaatikossa tapahtuu niin paljon, ettei aikuisten koirien elämän kanssa meinaa pysyä perässä. No täältä tullaan blogielämä, ja läjäytetään sekin osasto ajan tasalle!
Meela sai nisätulehduksen, joka tietenkin huomattiin viikonloppuna. Koska päivystykseen ei tehnyt mieli, päätettiin hoitaa ensiapu kotikonstein ja hakea maanantaina heti aamulla apua, jos tilanne niin vaatisi. Eihän se nisä siitä pehmennyt, joten lääkäriin oli lähdettävä. Lyhyt diagnoosi olikin että tulehtunut on, saattaa mennä kuolioon tai sitten ei. Meela sai antibiootit ja kipulääkkeet ja me siirryimme jännäämään, paraneeko nisä niillä tropeilla vai tuleeko se kuolio. Heti ensimmäinen shotti antibioottia kuitenkin teki tehtävänsä ja nisä lähti paranemaan hienosti.
Minttu treenasi agilityä ensin viikkoryhmässä ja sitten Niittylahdessa valmennuksessa. Se oli kummassakin treenissä ihan villinä, irtoili vähän holtittomasti ja yritti porsailla kontakteilla. Söpö siis! Viikkotreenien teemana oli SM-kisojen putki-keppihässäkkä ja vähän samaa jatkettiin Niittylahdessakin, kun kontekteille piti irrota yksin ja kepit erotella putkesta. Mummihan osasi!
Loppuviikosta oli pakko panostaa myös rallytokoon, koska Minttu ja Myrn oli ilmoitettu kisaamaan. Mintun kanssa kävinkin heittämässä alle yhdet kenraaliharkat, joiden jälkeen oltiin täysin kisakunnossa!
Kisapaikalla mummikoira oli ihan pärinöissään ja piippasi ennen kehään menoa, ja siitähän se riemu sitten repesi kun päästiin oikeasti hommiin. Ainakin neljässä kohtaa miinuksia tuli haukkumisesta, vaikka muuten suorittaminen oli ihanan tarkkaa. Yhden kyltin älysin uusia mokailtuani ja toisesta tuli -10 ihan vaan koska en jaksanut lähteä enää uusintahommiin. Mutta sillä suorituksella AVOHYV ja 75 pistettä!
Pistelapussa tuomarikommentti oli sympaattisesti "kylläpä kiroilutti!", tarkoittaen koiraa, ei ohjaajaa.
Anna ja Myrn korkkasivat voittajaluokan myös VOIHYV-tuloksella ja olisiko ollut 73 pistettä heille.
 |
| Kuva : Riikka Kaljunen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti