Pari viikkoa Muuraa

Kylläpäs meni aika nopeasti!
Muura täyttää aivan juuri kymmenen viikkoa, ja edelliset kuvat siitä on napattu siinä kahdeksan viikon ikäisenä. Pennun elämässä ei ole tapahtunut juuri ihmeitä. Se on päässyt mukaan metsälenkeille, opetellut helppoja temppuja ja ärsyttänyt isoja koiria urakalla. Gislistä on kuoriutunut varsinainen leikkitäti, ja se touhuilee pennun kanssa mielellään. Välillä jopa hapannaama-Meela intoutuu leikkimään jälkikasvunsa kanssa.

Meela on käynyt pentujen jälkeen kaksi kertaa huollossa. Sen todettiin säilyttäneet lihaskuntonsa pentueesta huolimatta todella hyvin. Meela on saanut melko pian pentujen jälkeen ryhtyä käymään omaan tahtiinsa lenkillä muiden koirien kanssa, joten varmasti se on auttanut ylläpitämään peruskuntoa.
Edellisellä kerralla saatiin iloisia uutisia - agilityn voi varovasti ottaa takaisin treeniohjelmistoon!

Viime viikolla Muura sai oman osansa pakollista kaupunkisosiaalistumista, kun pakkasin sen ja Mintun mukaani ja lähdin keskustaan vahtimaan Timiä. Ensimmäisen illan ajatukset olivat, että kuka hullu ottaa pennun kaupunkiin. Muura ei voinut tehdä tarpeitaan ulos kertaakaan, se tuijotteli autoja ja liikennettäkin oli niin paljon, että jatkuvasti sai pelätä pennun jäävän jonkun pyörän tai jalan alle. Kerrostalon toisesta kerroksesta ulos lähteminen oli myös aikamoinen projekti, joten ainakaan kovin suuria harppauksia ei pennun sisäsiisteys sen viikon aikana ottanut. Kaikenlainen muu sosiaalistuminen kyllä!
Loppuviikosta uskalsin käyttää aamuvarhain ja yömyöhään kaikkia kolmea koiraa jopa yhtä aikaa ulkoilulla. Melkoinen saavutus.

Kaksi erityisen sosiaalistamisen päivääkin viikkon mahtui. Viima-veli tuli maalta kaupunkiin, ja kävimme yhdessä vierailemassa kauppakeskuksessa ja kävelykadulla. Kumpikin pennuista oli oikein reippaina, joskin kulkeminen meinasi mennä enemmän painimiseksi kuin hienosti hihnassa etenemiseksi.

Toisella kertaa Muura tuli meille töihin kylään pariksi tunniksi. Se ajeli hissillä toimiston kolmanteen kerrokseen ja oli kuin kotonaan - pureskeli hihoja ja riehui menemään. Sen verran rankka kokemus kuitenkin oli, että lopulta pentu malttoi rauhoittua syliin nukkumaan.
Työpäivän jälkeen akut oli kuitenkin taas ladattu ja kotona kyytiä saivat niin lelut kuin sanomalehdetkin.

Myös hallilla ollaan käyty pari kertaa koko lauman kera. Se on aikamoinen sirkus, kun autosta purkaa kaikki koirat, häkin, kassillisen treenikamoja, kahdet sisäkengät ja muut tykötarpeet. Tulisi jo kunnolla kesä, että auton voisi hyvillä mielin järjestellä kuuden koiran mentävämmäksi!

Pentu on hallillakin reipas. Se leikkii mielellään, lisäksi ollaan harjoiteltu mukana kulkemista ja kiertämistä. Tehtävien harjoitteluun sillä ei halliympäristössä meinaa vielä hermo riittää, vaan aina olisi jotain jännempää tutkittavaa. Olen kuitenkin ilmoittanut Muuran pentukurssille toukokuussa, joten silloin on tiedossa sitten kunnon tehotreenejä!

Aikuiset koirat ovat puuhanneet hallireissuilla lähinnä tokoa ja rallya. Meela on ollut lähteä lapasesta vähän kaikessa, niin kamalan innoissaan se on tekemisestä. Mintun kanssa keskitytään nyt hiljaisiin "liikkeiden väleihin", jos rallyssa näin voi sanoa. En tiedä onko siitä Mintun tapauksessa mitään hyötyä, mutta tuleepahan treenattua.