Kisakevät

Vaaanha kuva Muurasta, kyllä täällä oikeasti on jo vihreää!

Treenattu on ja kisattu on! Videoita tulee jaettua enemmän Instagramin (@agarwaentm) puolella kuin Youtubeen ja sitä kautta blogiin. Kisavideoita nyt voi tänne ehkä välillä julkaista, joten niitä on luvassa tänään.

Meelan kanssa kisameininki on ollut vähän hukassa pentujen jälkeen. Ensin se oli niin villinä kisoissa että tiltasi keskelle rataa, pyöri itsensä ympäri, huusi minulle ja oli muutenkin kamala. Ei tuloksia.
Toisella kertaa se syöksyi päätä pahkaa alas keinulta tai ei malttanut taittua kepeille oikein. Ei tuloksia. Välissä kisattiin rally-tokosta yksi AVOHYV-tulos (kaksi väärin suoritettua kylttiä, ei muita virheitä) ja palattiin takaisin agilityn pariin.
Tuli niitä tuloksia.


Oman seuran kisoissa Meela nimittäin tempaisi pari voittonollaa. Tripla oli lähellä - keskimmäisellä radalla Meela todennäköisesti kaatui tai kompastui putkessa ja tuli sitten väärästä päästä ulos. Kuului hirveä ryminä ja koiran ilmaantuessa minua vastaan yleisö kuulosti kovin pettyneeltä. Se oli kolmanneksi viimeinen este, joten vetäistiin sitten täysillä vain maaliin.

Kovin kauniita nollia emme tehneet. Ensimmäisellä radalla Meela oli ihan kädessä kiinni, toisella alkoi olla jo tekemisen meininkiä ja kolmas oli sitten ihan okei.
Olin jo etukäteen fiilistellyt ettei me Meelan kanssa lähdetä Lappeenrantaan, mutta nämä kaksi aginollaa olivat viimeinen tarvittava SM-kisoja ajatellen! Sinne lähdetään siis molempien merlejen kanssa.

Minttu on tehnyt tasaisesti tuloksia myös noissa Meelan huonoissa kisoissa. Kuopiossa tuplanolla, Poksilla hyvä vitonen ja yksi henkinen nolla, kun itse ohjasin radan väärin. Ei paha siis ollenkaan!
Mummikoiralla on myös SM-nollat kasassa, joten sinne lähdetään fiilistelemään kisatunnelmaa viimeistä kertaa yhdessä.
Minttu edustaa myös PoKSin minijoukkueessa ja starttaa ankkuripaikalla.

SM-kisoissa on tänä vuonna muutenkin hieno edustus meikäläisiä: koko A-pentue osallistuu kisoihin! Mukana siis Minttu, Meela, Isla ja Noona. Jännittävää!

Viikon vanhoja

Ihanaiset Kaski ja Kytö ovat jo reilun viikon ikäisiä. Ne ovat kasvaneet hurjasti viikossa, mikä nyt ei liene varsinaisesti mikään ihme - kahdelle pennulle maitobaari on melko runsas.
Saaga on vieläkin hyvin tarkka pennuistaan, ja saa viettää niiden kanssa aikaa mahdollisimman rauhassa. Pidemmille lenkeille se kyllä lähtee mielellään, mutta seuraa mm. käsittelytilaisuuksia tarkkaavaisesti vieressä.

Eilen Kytö avasi pojista ensimmäisenä silmänsä. Kaski seurannee hyvinkin pian perästä.
Ensimmäinen viikko on kulunut nopeasti, varsinkin kun pentuja ei tarvitse hyysätä yhtään ylimääräistä. Ne syövät ja nukkuvat, ovat tyytyväisiä elämäänsä ja Saaga hoitaa oman tonttinsa hienosti.

Kuvissa ensin Kaski, sitten Kytö.

Pieniä prinssejä

He ovat täällä - Saagan ja Voiton pojat!
Kaikenlaista yllätystä Saaga meille järjestikin synnyttämällä torstaina, vuorokaudella 59. Anna laittoi minulle töihin viestiä, että Saaga on kotosalla levoton ja läähättää, lämmöt 37,2. Arvoimme siinä sitten, olisiko lämpöjen lasku ollut yöllä ja odotimme että lämpö lähtisi nousuun. Sitä ei koskaan tapahtunut, eikä Saagan käytöksessä tapahtunut suurempaa muutosta. Tässä vaiheessa kuitenkin arvelimme synnytyksen tapahtuvan viimeistään perjantaina.

Kävin Muuran kanssa pentukurssilla ja kaupassa, Anna päivysti kotosalla. Saaga jatkoi edelleen levottomuutta ja lämmöt pysyivä 37 tietämillä. Illalla yhdeksän aikaan lämpö käväisi 36,9 ja puoli tuntia myöhemmin soitin Suonenjoelle Saagan haltijoille - Saagana supistaa!
Anna lähti käyttämään isoja koiria pissalla, ja samassa hetkessä menivät vedet. Aikamoisen nopeaa kehitystä, etten sanoisi.

Siihen se nopeus sitten loppuikin, sillä ensimmäinen pentu ei meinannut ottaa syntyäkseen. Vajaan tunnin ponnistamisen jälkeen pussin suu alkoi näkyä, mutta ei merkkiäkään siitä että pentu olisi oikeasti tulossa ulos. Kävelytin Saagaa sisällä ilman merkittävää apua. Kun pennun pussi meni rikki, soitin äkkiä päivystykseen että täältä tullaan. Kävi kuitenkin juuri niin, kuin yleensä tällaisissa tapauksissa käy: Saaga pääsi rappukäytävään saakka, kun pentu sitten otti ja syntyi. Se oli elossa ja hyväkuntoinen, hoidettiin äkkiä ensimmäiset toimenpiteet siinä rapussa ja mentiin takaisin sisälle. Tässä vaiheessa kello oli jo yli yhdentoista illalla, joten pahoittelut vain kaikille naapureille.

Silloin syntyi Kaski, 244g.

Kasken syntymää seurasi pitkä tauko, jonka aikana myös Saagan oma perhe ehti meille seuraamaan synnytystä. Saaga-parka oli vuorokauden valvomisen jälkeen aivan rätti, ja kun pari tuntia myöhemmin oli aika pusertaa toinen pentu ulos, oli myös siinä tekemistä. Onneksi reitti oli Kasken jäljiltä paremmin auki ja liikuttaminen tuotti nopeasti toivotun tuloksen.

Yhden aikoihin yöllä syntyi Kytö, 265g.

Pentujen määrä jäi lopulta näihin kahteen, vaikka ultra useampaa lupailikin. Pennut ovat alusta asti olleet todella virkeitä ja elinvoimaisia, eikä Saagallakaan ole ollut ongelmia äitikoiran rooliin sopeutumisessa. Se hoitaa pentujaan valtavan keskittyneesti, maitoa tulee ja pupsit kasvavat tasaisen varmasti.
Etenkin Kaski on näin parin päivän ikäisenä kuin ilmetty isänsä! Voi kun näistä tulisikin yhtä ihania kuin vanhempansa.

Arjessa

Nyt ollaan niiiiiin bäck in harrastusbisnes, ettei tosikaan! Ja se on ihanaa!
Muutakin ihanaa on ehtinyt tapahtua, Saaga nimittäin muutti meille viikonloppuna. Sen mahassa käy myllerrys, ja muutenkin pikkukoira on kovin leveä. Reilun viikon kuluttua meillä pitäisi olla pieniä sheltinpoikasia taas pentulaatikon täydeltä.
Olen myös luvannut itselleni, että kun tästä pentukeväästä selvitään, lähden viikoksi ulkomaille ilman yhden yhtä koiraa. Se tulee takuula tarpeeseen kahden pentueellisen jälkeen.

Meelan kanssa tehdään agilityä tuttuun tapaan tiistaisin valmennusryhmässä. Meela on ollut hyvänä, hirveän nopea ja ihan kuin ei oltaisi tauolla oltukaan. Vielä se väsyy aika nopeasti, ja treenit olen pitänyt tarkoituksella melko kevyinä. Kohta ollaan kuintenkin taas kunnolla iskussa ja ensimmäiset kisat on jo merkattu kalenteriinkin. Kevyt tavoite on käydä tekemässä kaksi nollaa ennen SM-kisoja, jotta päästäisiin pikkukoiran kanssa sinne.

Lappeenranta kutsuu kyllä joka tapauksessa, sillä Minttu valittiin PoKSin minijoukkueeseen. Mummikoira pääsi nyt pienelle agilitytauolle, sillä viimeisissä treeneissä se on tuntunut tahmealta, enkä ole halunnut treenata sillä ennen kuin mahdolliset jumit on kropasta hoidettu. Sen sijaan olemme tehneet rally-tokohommia senkin edestä. Viimeksi toissapäivänä Mintu teki lyhyen kisanomaisen suorituksen täysin hiljaa, mikä on omalta osaltaan ihan merkinnän arvoinen asia.



Anna videoi viime tiistain treenit Meelan osalta. Siellä hän viipottaa! Treenilistalla meillä on lähinnä erilaisia erotteluita ja vaikeita kulmia, sillä perusosaaminen on tutulla ja turvallisella tasolla. Lisäksi kääntymisiä pitää vähän harjoitella, mutta varmasti vielä pennuista palautuva kroppa vaikuttaa omalta osaltaan asiaan, joten en ole huolissani. Aikoihinhan Meela ehtii vähän laajemmillakin kaarroksilla.


Muuran pentukurssi alkoi tällä viikolla, ja sitä on ollut pari kertaa. Pikku-Moonille kurssi tekee hyvää, kun häiriönä on muitakin kuin tuttuja koiria. Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme kontaktia, imuttamalla seuruuta ja sivulla istuskelua. Vielä Muura ei ole opetellut noin vaikeita juttuja kotona, vaan perusasentoa on pohjustettu vatitempulla ja seuraamisenkin opetan perusasennosta perusasentoon jahka sen aika on. Tärkeää on kuitenkin oppia työskentelemään häiriössä! Uutena temppuna Muura harjoitteli myös selän takaa kiertämistä, ja siitä voikin tulla meille rallytemppu.
Toisella kerralla harjoituksena oli lähinnä mukana kulkemista häiriössä, minkä Muura handlasikin hienosti.

Meidän lenkkireitit sulaa pikkuhiljaa talven jäljiltä ja purtsillakin pääsee jo lenkkeilemään. Koirat rakastavat purualustaa, siinä on niin hyvä juosta.
Viikonloppuna Meelan kanssa kirmataan yhdessä agilitykoulutuksessa, Mintun kanssa koirahierontakurssilla ja sitten onkin kohta taas kisat! Kivaa on luvassa.