He ovat täällä - Saagan ja Voiton pojat!
Kaikenlaista yllätystä Saaga meille järjestikin synnyttämällä torstaina, vuorokaudella 59. Anna laittoi minulle töihin viestiä, että Saaga on kotosalla levoton ja läähättää, lämmöt 37,2. Arvoimme siinä sitten, olisiko lämpöjen lasku ollut yöllä ja odotimme että lämpö lähtisi nousuun. Sitä ei koskaan tapahtunut, eikä Saagan käytöksessä tapahtunut suurempaa muutosta. Tässä vaiheessa kuitenkin arvelimme synnytyksen tapahtuvan viimeistään perjantaina.
Kävin Muuran kanssa pentukurssilla ja kaupassa, Anna päivysti kotosalla. Saaga jatkoi edelleen levottomuutta ja lämmöt pysyivä 37 tietämillä. Illalla yhdeksän aikaan lämpö käväisi 36,9 ja puoli tuntia myöhemmin soitin Suonenjoelle Saagan haltijoille - Saagana supistaa!
Anna lähti käyttämään isoja koiria pissalla, ja samassa hetkessä menivät vedet. Aikamoisen nopeaa kehitystä, etten sanoisi.
Siihen se nopeus sitten loppuikin, sillä ensimmäinen pentu ei meinannut ottaa syntyäkseen. Vajaan tunnin ponnistamisen jälkeen pussin suu alkoi näkyä, mutta ei merkkiäkään siitä että pentu olisi oikeasti tulossa ulos. Kävelytin Saagaa sisällä ilman merkittävää apua. Kun pennun pussi meni rikki, soitin äkkiä päivystykseen että täältä tullaan. Kävi kuitenkin juuri niin, kuin yleensä tällaisissa tapauksissa käy: Saaga pääsi rappukäytävään saakka, kun pentu sitten otti ja syntyi. Se oli elossa ja hyväkuntoinen, hoidettiin äkkiä ensimmäiset toimenpiteet siinä rapussa ja mentiin takaisin sisälle. Tässä vaiheessa kello oli jo yli yhdentoista illalla, joten pahoittelut vain kaikille naapureille.
Silloin syntyi Kaski, 244g.
Kasken syntymää seurasi pitkä tauko, jonka aikana myös Saagan oma perhe ehti meille seuraamaan synnytystä. Saaga-parka oli vuorokauden valvomisen jälkeen aivan rätti, ja kun pari tuntia myöhemmin oli aika pusertaa toinen pentu ulos, oli myös siinä tekemistä. Onneksi reitti oli Kasken jäljiltä paremmin auki ja liikuttaminen tuotti nopeasti toivotun tuloksen.
Yhden aikoihin yöllä syntyi Kytö, 265g.
Pentujen määrä jäi lopulta näihin kahteen, vaikka ultra useampaa lupailikin. Pennut ovat alusta asti olleet todella virkeitä ja elinvoimaisia, eikä Saagallakaan ole ollut ongelmia äitikoiran rooliin sopeutumisessa. Se hoitaa pentujaan valtavan keskittyneesti, maitoa tulee ja pupsit kasvavat tasaisen varmasti.
Etenkin Kaski on näin parin päivän ikäisenä kuin ilmetty isänsä! Voi kun näistä tulisikin yhtä ihania kuin vanhempansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti